Vielä ehdit vastata!

Tästä linkistä löytyvään kyselyn kautta voit kertoa ideasi ja näkemyksesi koskien työllistymistä.

Harjoittelijan mietteitä

Aloittaessani työharjoittelun Askel Askeleelta projektissa sain tutustua aivan uuteen maailmaan, nimittäin projektimaailmaan. Aikaisempi käsitykseni projekteista oli lähinnä se, että niitä on paljon ja osa niistä on turhia. Harjoittelun aikana olen huomannut konkreettisesti sen, että projekti voi olla myös lähtölaukaus pysyvälle toiminnalle, jolle on oikeasti tarvetta ja tilaus.

Yksi suuri saamani oivalluksista harjoittelun kuluessa on ollut se, että ymmärsin, kuinka vähän tiedän asioista. Toisaalta sain huomata myös sen, että kaikkea ei tarvitse osata itse, vaan yleensä aina on olemassa joku asiantuntija, jolta voi kysyä neuvoa. Yhteistyö on voimaa, ja varsinkin tässä tapauksessa sitä on seudullinen yhteistyö. Uskon, että tässä tapauksessa yhteistyö kantaa myös hedelmää.

Harjoittelun aikana on tullut Tunturi-Lapin kunnat tutuiksi, ja olen päässyt tapaamaan paljon mielenkiintoisia ja asiantuntevia ihmisiä. Kymmenen viikon aikana on tullut sellainen tunne, että jokaisessa kunnassa on ihan oikeasti tahtoa kehittää palveluita heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien työ- ja toimintakyvyn tukemiseksi. Ja mikä parasta, toimintaa suunnitellaan hyvinkin pitkälle asiakaslähtöisesti. Tämä lämmittää sosionomiopiskelijan sydäntä.

Harjoittelujaksosta minulle jäi käteen paljon tietoa, kokemuksia ja elämyksiä. Tästä suurin kiitos Annalle, joka on minua kärsivällisesti ohjannut.

Aurinkoisin terveisin

Susanna Puolakka
harjoittelija
sosionomi-opiskelija

Mitä kannattaisi tehdä?

Vastaa tästä linkistä löytyvään lyhyeen kyselyyn.

Keräämme projektissa nyt ideoita ja näkemyksiä siihen, miten työllistymistä ja työ-ja toimintakykyä voitaisiin paremmin edistää Tunturi-Lapissa.

Kiitos kommenteistasi!

Työpajaveteraani...

Olin ensimmäisen kerran työpajalla 2003, puutyöpajalla. Pajan ohjaaja oli mukava joka edesauttoi viihtymistä. Ryhmähenki oli hyvä. Puoli vuotta kului nopeasti ja sain sitten jatkopestin atk-pajalle. Sain huomata, että pajatyöhön kuuluu paljon muutakin kuin työntekoa- kursseja, virkistysretkiä etc.

Sitten menikin useita vuosia kun sain seuraavan pestin pajalle, taas ensin puupajalle kesällä 2008. Ohjaajat vaihtuivat välillä. Huomasin, miten tärkeätä on, että ohjaajan kanssa sujuu yhteistyö.

Olin välillä työttömänä ja keväällä 2010 pääsin taas atk-pajalle. Tietokone on tullut tutuksi, kotonakin puuhastelen koneen parissa. Olen tehnyt kotisivuja ja kirjoittanut kirjaa ym. tekstejä.

Pajajakso on vaikuttanut elämääni niin, että päivittäin on lähdettävä kotoa liikkeelle ja tietenkin tulee sosiaalisia kanssakäymisiä. Talouttakin pajajakso parantaa hiukan.

Toisinaan tosin harvoin olen kysellyt vapailta markkinoilta työpaikkaa, mutta eihän nykyisillä vaatimuksilla töitä saa kun pitäisi olla korkeasti koulutettu ja työkokemusta jota ei saa jos ei ole sitä ensimmäistäkään työpaikkaa.

terveisin nim. Doc Doom Stone

Tuoretta tietoa työllistymisestä ja yhteiskunnallisista yrityksistä

*Selvitys työllistymisen ja palvelutuotannon näkökulmasta Oulun seudulta.

*Yhteiskunnallisia yrityksiä EU:ssa koskeva tuore selvitys löytyy täältä.

Töissä sosiaalisessa yrityksessä

Työskentelen kirjastossa maantaista perjantaihin, keskiviikkoisin olen vanhainkodilla. Kirjastossa teen tavallista kirjastotyötä, eli lainaan, otan vastaan palautuksia, hyllytän, päällystän lehtiä ja kirjoja. Työ on mukavaa, tapaa ihmisiä ja oppii paljon uusia asioita.

Vanhainkodilla työ on rutiinityötä, jossa joutuu olemaan vanhusten parissa, mutta hoitotyö ei kuulu minulle, enkä usko sen soveltuvankaan minulle. Nimikoin potilaiden vaatteita, eka päivänä nimikoin vaatteet kansliassa, mutta koska siellä oli jatkuvasti raportteja, joita en halunnut kuunnella, ehdotin, että voisin käydä huoneissa nimikoimassa ja nyt sitten kuljen laudan ja raudan kanssa huoneesta toiseen.

Terveisin, Muonion Pönkän työntekijä.