Projekteissa rahoittajille täytyy raportoida monipuolisesti siitä mitä tehdään ja mitä on saatu aikaan. Monenlaista mittaria on kehitetty. Askel askeleelta -projektin nimi innoitti minut hankkimaan askelmittarin. Jotakin siitäkin voinee päätellä, että montako askelta tässä puolentoistavuoden aikana tulee otettua.
Jos oikein kauhean paljon kertyy askeleita, niin voidaan spekuloida, että projektin vetäjä on hermostuksissaan kävellyt hyvin syvän uran Tunturi-Lapin maastoon.
Jos askeleita on oikein vähän, niin projektin vetäjä ei ole liikkunut kunnissa eri toimijoiden luona, vaan on kävellyt vain työpöytänsä ympäri.
Jos askeleita on sopivasti niin mahdollisesti on kävelty toimijoiden luokse kaikissa kunnissa ja fyysinen työkyky on pysynyt hyvänä ja edistänyt työn etenemistä.
Tässä vaiheessa projektia, muutaman viikon jälkeen voi jo todeta, miten tärkeätä on tavata teitä arkityön tekijöitä, virkamiehiä ja poliittisia päätöksentekijöitä. Yksin en tässä projektissa tule saamaan mitään aikaan, korkeintaan kirjallisia selvityksiä. Jotakin uutta konkreettista voi syntyä ainoastaan siten, että saan mukaani tähän avoimeen muutosprosessiin ennakkoluulottomasti teitä tekijöitä ja päättäjiä.
Rakentavan kriittinen suhtautuminen on tervettä ja edistää toimintamalliehdotuksen syntymistä hyvälle ja perusteellisesti pohjustetulle alustalle.
Visioivat, hieman irroittelevat ja tulevaisuuteen näkevät keskustelut ovat myös tarpeen, jotta omista uristamme voimme nähdä vaihtoehtoisia tapoja toimia ja uusiutua siinä missä se ympäristö jossa toimimme.
Ohjausryhmän kokousta ja EU-raportointia varten laskin nopeasti, että tässä ensimmäisten viikkojen aikana olen palaveerannut 30 eri henkilön kanssa neljässä kunnassa. Ja vielä on monta jäljellä jonka kanssa olisi hyvä istahtaa ja käydä läpi tätä. Minuunkin päin saa mielellään olla yhteydessä.
tiistai 2. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti